Korona ja opiskelu

Kevätlukukauden ensimmäisen moduulin loppuessa olimme perjantaiaamuna kokoontuneet lähes koko luokan kanssa esittelemään ryhmätyöprojekteja muille ryhmäläisille. Tästä projektista voisi kertoa oman tarinansa, mutta tiivistettäköön tähän, että neljän hengen ryhmästämme kaksi katosi kesken kaiken ja jäimme kahdestaan toisen ryhmään jääneen kaverini kanssa tekemään täysin uutta projektia kaksi viikkoa ennen deadlinea. Saimme suunniteltua ja toteutettua uuden projektin, mutta olisihan siihen ollut kiva panostaa oikein ajan kanssa ja rauhassa. Pois jääneille ryhmäläisille ilmoitimme opettajan luvalla, että he eivät ole mukana ryhmässä enää. Kummaltakaan ei kuulunut minkäänlaista reaktiota viestiin.

Projektien esittelyiden jälkeen jäin juttelemaan erään luokkakaverini kanssa ja hän toivotteli hyvää kesälomaa. Oli maaliskuun 13. päivä. Hänellä oli kaiketi tarkempaa tietoa Italian koronatilanteesta, kun hän sanoi arvelevansa, että meidänkin koulu tullaan sulkemaan piakkoin, jos kaikki etenee kuten siellä. Tässä vaiheessa pidin tätä lähinnä hauskana huulena. Viikonlopun aikana tuli sitten tieto, että kaikki koul

ut meidän kampus mukaanlukien suljetaan ainakin 13.4. asti. Tätä sulkua jatkettiin myöhemmin vielä kuukaudella.

Muutamassa päivässä opettajien piti suunnitella opetusmetodit ja kurssien toteutukset etäopiskelumuotoon. Enimmäkseen tämä onnistui opiskelijan näkökulmasta katsottuna kohtuullisen hyvin. Oli mukava tietää, että normaalitilanteesta poiketen luennon pystyi katsomaan jälkikäteen uudestaan siihen liittyviä tehtäviä tehdessä, koska opettajat tallensivat luennot ja jakoivat ne opiskelijoille myöhemmin hyödynnettäviksi. Tämä ei kuitenkaan koskenut aivan kaikkia luentoja, eikä kaikkia opettajia. Yhden ainoan kerran jätin luennon live streamin väliin ja ajattelin katsoa sen myöhemmin tallenteelta. Juuri silloin kyseistä luentoa ei tallennettukaan, joten siihen liittyvän tehtävän tekeminen meni hieman hankalaksi.

Tehtävien tekemisessä luokan porukasta oli korvaamaton apu. Aktiivisimmat oppilaat järjestivät Zoom-istuntoja, joissa pähkäilimme vaikeita tehtäviä porukalla aivan kuten olisimme lähiopetustilanteessakin tehneet. Kokeet järjestettiin joko normaalin kotitehtävän tavoin, mutta rajatummalla aikaikkunalla tai Moodle-ympäristössä siten, että kokeen sai suorittaa haluamanaan ajankohtana, mutta järjestelmä laski käytettävissä olevan ajan ruudun nurkassa.

Näin haastavaa opiskelu ei vielä ole kertaakaan ollut tämän koulun aikana, mutta tästäkin selvittiin. Koska opintojen suorittaminen ei ollut enää paikkaan sidottua, päätimme puolisoni kanssa lähteä pääkaupunkiseudulta evakkoon viideksi viikoksi. Vain, koska voi. Kesäloma koitti lopulta ilman, että kampukselle palattiin kertaakaan tuon projektiesittelyn jälkeen. Kaikesta huolimatta kaikki kevään opinnot tuli suoritettua. Opinnot olivat siis puolessa välissä, eli opintopisteitä oli kasassa 120. Teknisesti katsoen oltiin siis jo loppusuoralla. Ja insinöörihän katsoo asioita nimenomaan tekniseltä kannalta.

Etätyöskentelyä muuttolaatikoiden keskellä

Keäsän aikana kerkesi tapahtumaan paljon. Maaseudulla olo teki hyvää ja neljän kuukauden irtiotto ahtaasta kaupunkiasunnosta tennistä pelaten ja patikointiretkillä käyden oli kivaa ja rentouttavaa. Syksyn saapuessa oli kuitenkin aika palata Helsinkiin. Töiden ja koulun alkaessa kävi selväksi, että arki ei enää ollut ennallaan ja oli aika ottaa uusi suunta elämälle. Opintojen vieminen eteenpäin ei ollut helppoa syksyn ensimmäisen moduulin lopulla muuttoa tehdessä ja uuteen elämään totutellessa. Tällaiset elämänmuutoksen eivät ole helppoja kellekään, mutta etenkin Asperger-henkilölle tällainen voi olla erittäin raskasta. Ja se oli. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, vaan väänsin itseni alkusyksyn kursseista läpi pelkällä sisulla ja raivolla. Onneksi ympärilläni on ollut ihmisiä, joilta olen saanut paljon tukea. Myös opettajat ovat olleet ymmärtäväisiä tilanteen suhteen

Pääsimme uuden kouluvuoden alkaessa palaamaan osittain lähipoetukseen niiltä osin kuin on välttämätöntä, eli lähinnä laboratoriotehtävien osalta. Tässäkin on toki otettu huomioon koronan tuomat riskit ja työskennellessä käytetään kasvomaskeja ja käsihygieniasta pidetään erityistä huolta.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun tottumaan uuteen tilanteeseen ja rakentamaan elämäni uusiksi, mutta nyt alkaa näyttää jo siltä, että kaikki tapahtunut on lopulta mahdollista jättää taakse ja edessä olevasta saa rakennettua jotain entistä parempaa. Kaikki toki vaatii aikaa ja työtä, mutta pala kerrallaan tästäkin selvitään.

Jos fysiikka kestää

Aaltoja ja yläsäveliä

Yksi yleisesti ärsyttävä asia sähkötekniikan  opiskelijalle on se, kun ihmiset kutsuvat paristoja pattereiksi. Paristoista otetaan sähköä siirrettäviin sähkölaitteisiin. Pattereista otetaan lämpöä huoneistoon. Kun fysiikan opettaja käyttää oppitunnilla lämpöpatterista englanniksi termiä ”heat battery”, se saattaa saada heikompihermoisen opiskelijan kimpaantumaan. Sain kuitenkin pidettyä turpani kiinni. Tämä kuitenkin kertoo opetuksen laadusta paljon. Enkä viitsi edes aloittaa kertomaan siitä hölmistymisestä minkä opettaja aiheutti kertoessaan kuinka valo taipuu eri tiheyksisten aineiden rajalla. Opettaja siis käytti tästä termiä ”bend”. Ymmärrän valon taipumisen mustan aukon gravitaatiokentässä, mutta luokkaolosuhteissa puhuisin mieluummin taittumisesta. Myös ääniaaltojen kulkusuunta tuntui olevan hakusessa. Oikein selittämästäni koevastauksesta en saanut pisteitä vain, koska opettaja ei ymmärtänyt riittävän hyvin englantia. Tämä onneksi korjaantui keskustelemalla. Näitä ongelmia ei ehkä esiintyisi suomenkielisellä linjalla, mutta elektroniikkainsinöörejä koulutetaan Metropoliassa vain englanniksi. Opettajat ovat samat kuin suomenkielisessä opetuksessa, mutta opettajat ovat sitä ikäluokkaa, joka ei välttämättä opiskellut englantia kansakoulussa. Tässä tapauksessa opettajan substanssiosaaminen ja pedagogiset taidot ovat samalla tasolla kielitaidon kanssa. Ehkä tämän opettajan olisi aika siirtyä eläkkeelle. Viime keväänä kyseinen opettaja piti meille kahdeksalle viikolle jaotellun fysiikan kurssin. Kolmea kertaa lukuun ottamatta hän perui tunnit ja niillä kolmella kerralla kun oli paikalla, opetti puoli tuntia kerralla ja katosi johonkin loppuajaksi kolmesta tunnista. 24 oppitunnin sijasta hän piti meille kaksi oppituntia. Ja jäi sitten eläkkeelle.

Tänä syksynä fysiikan kurssi alkoi saman opettajan pitämänä. Hänet oli tuotu eläkkeeltä vierailevaksi tähdeksi, koska muut talossa olevat fysiikan opettajat eivät opeta englanninkielisiä ryhmiä. Kurssi alkoi sillä, että opettaja ilmoitti, että kahden ensimmäisen viikon tunnit on peruttu. Tunsin  syvän  samaistumisen Phil Connorsiin. Kun kurssi lopulta alkoi, ensimmäisellä tunnilla opettaja päätti pitää kokeen asioista, jotka perutuilla tunneilla olisi käsitelty. Ensimmäisen kokeen pisteet määrättiin kuitenkin mitättömiksi.

Kurssimoduuli kattaa 15 opintopistettä ja yhdessä moduulissa on yleensä neljä tai viisi kurssia. Moduulin kurssipisteiden enimmäismäärä on 150 ja läpäisyyn vaaditaan 50. Tämän fysiikan kurssin arvostelu ja pisteytys perustuu johonkin tarpeettoman monimutkaiseen laskukaavaan, jossa kokeiden pisteet tuottavat jollain kertoimella kurssipisteitä ja kotitehtävät toisella kertoimella. Sen verran tiedän, että 27 kotitehtäväpistettä muuntuu 1,5 kurssipisteeksi eli suhteessa 18:1. Koe, josta käytetään termiä ”test” tuottaa kurssipisteitä suhteessa 8:1 ja koe joka kulkee nimellä ”exam” tuottaa kurssipisteitä suhteessa 4:1. Tämän lisäksi otetaan tietysti huomioon ensimmäisestä kokeesta saadut pisteet, joita voi hyödyntää paikkaamaan muiden kokeiden pisteitä. Yleensä itse taistelen läpipääsytasolla. Jokaisesta moduulin osiosta on saatava vähintään kuudesta yhdeksään pistettä riippuen moduulista.

Vaikka tämä kurssi tuntuukin välillä kaoottiselta sekoilulta, on tässä ollut jotain hyvääkin. Tämän kurssin opettaja on saanut järjestettyä minulle kokeet digitaalisessa muodossa, jotta pystyn tekemään ne tietokoneella. Käytän Kelan kautta saamaani tietokonetta kaikkeen, koska käsin kirjoittaminen on minulle vamman takia erittäin työlästä. Teen kokeen samassa tilassa muiden kanssa, jotta tilanne olisi tasapuolinen kaikille ja opettaja voisi valvoa minun kokeen tekemistä samalla tavalla ,kuin muiden. Kokeen alkaessa opettaja lähettää minulle sähköpostiin saman kokeen Word-tiedoston ja tehtyäni kokeen, lähetän sen vastauksineen takaisin. Näistä järjestelyistä kerron ehkä myöhemmin lisää.

Harrastuksesta ammatti

Ammattiylpeys alkaa rakentumaan
jo opiskeluaikana

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana elektroniikkaharrastukseni on saanut uusia jopa odottamattomia suuntia. Tätä  blogia olen päivittänyt harvakseltaan osittain sen takia, että viime aikoina hajonneita laitteita ei ole tullut vastaan samalla tavalla kuin blogin alkuaikoina. Opeteltuani biasoimaan putkivahvistimia, sana pienessä kaupungissa levisi nopeasti ja kohta vahvistimia tuotiin minulle huoltoon kauempaakin.

Syystä tai toisesta halusin kuitenkin pitää tämän harrastuksena ja lähdin opiskelemaan aivan muuta alaa. Suoritin vartijan ammattitutkinnon ja tein turvallisuusalan töitä muutaman vuoden kunnes loskassa ja räntäsateessa vartioimiskierrosten tekeminen alkoi tuntumaan päämäärättömältä ja raskaalta. Alalla on kuitenkin paljon nuoria ihmisiä, jotka jaksavat olla innoissaan moisista työtehtävistä.

Alkuvuodesta 2018 pitkän pohdinnan tuloksena päätin lopulta hakea opiskelemaan elektroniikkaa Metropolia Ammattikorkeakouluun. Tämä tarkoitti sitä, että minun oli alettava harjoittelemaan pääsykokeisiin. Kaivoin internetistä esille aikaisempien vuosien tekniikan alojen pääsykokeita ja tein niiden tehtäviä. Isoveljeni, joka on koulutukseltaan insinööri, oli tässä suurena apuna, enkä välttämättä olisi päässyt kokeesta läpi ilman häntä. Sain opiskelupaikan minimipisteillä, mutta en antanut sen latistaa onnistumisen tunnetta.

Vartijan ammattitutkinto, jonka papereilla hain opiskelemaan insinööriksi, ei auta millään tavalla näissä opinnoissa. Lukio tai sähköalan ammattikoulututkinto helpottaisi varmasti, mutta olin valmis tekemään töitä pärjätäkseni näillä eväillä. En tietenkään odottanutkaan saavani hyviä arvosanoja tai pääseväni helpolla.

Oman lisähaasteen oppimiseen tuo Aspergerin oireyhtymä, joka syö keksittymiskyvystäni suuren siivun. Toisaalta tämä saattaa olla myös etu, koska käytännön harjoituksia tehdessä jaksan kokeilla ja tutkia erilaisia ratkaisuja suurella mielenkiinnolla. Laboratoriotunnit ovat minulle mielekkäimpiä, koska siellä pääsen hyödyntämään harrastamalla keräämääni osaamista. Toisaalta taas matematiikka ja fysiikka tuntuvat todella haastavilta, mutta niistäkin selviää kun tekee riittävästi töitä.

Tätä kirjoittaessa on meneillään toisen lukuvuoden syksy, ja opintopisteitä on kertynyt 75. Tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä, eli sen suorittaminen kestää neljä vuotta. 

Jatkossa yritän tässä blogissa kertoa myös edesottamuksistani insinööriopinnoissa ja tuoda esiin opiskeluun liittyviä ajatuksiani.

Bang & Olufsen Overture

Soitin ja sen jalusta

Harmittelin sosiaalisessa mediassa vaikeutta löytää hyviä korjailuprojekteja tätä blogia varten. Eräänä päivänä sain viestin lapsuudenystävältäni asian tiimoilta. Hänen vanhemmillaan oli nurkissaan lojumassa vanha Bang & Olufsen Overture-sarjan radio-cd-kasettisoitin, joka vaatisi pientä laittoa, mutta jonka saisin lahojituksena blogiani varten hakemalla sen lapsuudenkotini naapurista.

Bang & Olufsenin soittimen ollessa kyseessä olin todella innoissani, koska tiesin kyseessä olevan laadukas laite, jonka korjaaminen olisi todennäköisesti mielekästä. Mitenkään helpoksi laitteen huoltoa tai korjaamista ei kuitenkaan oltu tehty, vaan oikeastaan tämä oli yksi vaikeimmista laitteista purkaa, joka on minun käsittelyssäni ollut.

Seesam aukene

Ongelma, jonka takia soittimen oli katsottu tulleen tiensä päähän ja se haluttiin kierrättää, oli lasiovissa, joiden taakse ohjauspaneeli jää suojaan. Ovet aukeavat läheisyystunnistimen toimesta heilauttamalla kättä ovien edessä. Nyt ovet kuitenkin jäivät auki, vaikka niiden oli tarkoitus sulkeutua hetken käyttämättömyyden jälkeen itsekseen. Kun tuli aika sulkea ovet ja sammuttaa soittimen taustavalot, valot sammuivat ja ovet nytkähtivät, mutta jäivät auki. Koska arvelin, että koko soittimen avaaminen olisi suuri urakka, yritin ensin päästä helpommalla. Jossain keskustelupalstalla keskustelija kertoi ratkaisseensa ongelman öljyämällä ovien liukukiskot, joten kokeilin ensimmäisenä tätä. Aluksi tämä näytti toimivan, mutta muutaman kokeilun jälkeen ovet jumittuivat jälleen auki. Tästä olisi myös ennemmin tai myöhemmin seurannut lisää ongelmia öljyn kerätessä pölyä mekanismeihin, joten putsasin ylimääräiset öljyt pois. Seuraavaksi avasin soitinta hieman lisää ja löysin vaijerilla ja sähkömoottorilla toimivan mekanismin. Vaijerit oli kytketty moottoriin epäkeskon kautta ja kyseinen epäkesko jäi sellaiseen asentoon, ettei moottorin voima riittänyt vetämään ovia kiinni. Kokeilin säättää epäkeskon asentoa paremmaksi ja se auttoi hieman, mutta sen jälkeen ovet eivät menneet enää kokonaan kiinni.

Epäkesko

Jatkoin tiedonhakua ja keskustelupalstojen selaamista, kunnes löysin ohjeet, kuinka ovien kiinnityskohtaa vaijereihin voi säätää. Soitin piti purkaa lähes atomeiksi tätä varten ja itse säätäminen tapahtui mukavan ergonomisesti kumarassa, puoliksi kyykistyneenä ja pää alaspäin. Oikeaa kohtaa ei tietenkään löytynyt heti, vaan sitä piti etsiä useamman yrityksen verran. Lopulta niska kipeänä ja seinistä tukea huimauksen takia ottaen totesin ovien toimivan oikein, joten kasasin koneen. Ensin toki odotin seinien lakkaavan heilumasta ja verenkierron palaavan päähäni.

Vaijereiden säätömekanismin etsintää

Bang & Olufsenilla on tapana tehdä laitteistaan toisiinsa yhdistyviä moduuleja, jotka toimivat saumattomasti yhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että soittimen takaa löytyy kahdeksanpinnisellä DIN-liittimellä varustetut linjatasoiset PowerLink-kaiutinlähdöt, joihin on tarkoitus liittää saman valmistajan omat aktiivikaiuttimet. Tätä kahdeksanjohtimista piuhaa pitkin kulkee äänisignaalin lisäksi myös kaiutinten päällekytkemiseen tarvittava herätevirta. Sopivia kaiuttimia ei ollut käytössäni, joten testasin soittimen toimivuuden aluksi vain kuulokkeiden kanssa.

Adapterit

Hyvin nopeasti soittimen korjattuani totesin, ettei minulla ole käyttöä sen enempää CD- kuin C-kasettisoittimellekaan. Ajattelin alkaa etsimään sille uutta kotia, mutta ensin halusin varmistua siitä, että soitin toimii oikein myös kaiuttimien kanssa. Voidakseni testata linjalähtöjen toimivuuden, tarvitsin adapterit, joilla saisin kotiteatterini RCA-tuloilla varustetut aktiivikaiuttimet liitettyä B&O:n lähtöihin. Mieleeni tuli myös, että soitin voisi olla helpompi saada myytyä, jos siihen voisi liittää mitkä tahansa aktiivikaiuttimet. Selailin taas nettiä ja etsin kytkentäkaaviot, joista selvisi, missä pinneissä kulkee äänisignaali, jonka halusin saada siirrettyä RCA-liittimiin. Tämän jälkeen marssin elektroniikkakomponentteja myyvään liikkeeseen hakemaan tarvittavat johdot ja liittimet sovitinten tekemistä varten. Kotona sitten laitoin juottimen lämpeämään ja aloin väkertämään sovittimia, joiden kanssa testasin soittimen toiminnan vielä kunnolla. 

Tätä kirjoittaessa soitin kerää vielä pölyä olohuoneessani odottaen jonkun hi-fi-harrastajan tarjoavan sille rakastavan kodin.

Ace Bass Sub Nova

Kondensaattoreiden vaihto

Samasta kaatopaikkakuormasta, josta poimin edellisen postauksen viritinvahvistimen, otin mukaani myös 10" elementillä varustetun aktiivisubwooferin. Isäni oli heittämässä subbaria kaatopaikalle, koska se alkoi pitämään epämääräistä huutavaa ääntä oltuaan hetken päällä. Ääni oli tasainen taajuus ja voimakkuus sietämättömän kova.  Ensimmäinen ajatus oli, että tasasuuntaussilta päästää 50 Hz:n vaihtojännitetaajuuden vahvistimeen, joten vaihdoin tasasuuntaimen kondensaattorit. Tämä ei korjannut ongelmaa, mutta koska kyseessä on vanha laite, katsoin aiheelliseksi uusia konkat ennakoivasti.

Jätin subbarin olohuoneen nurkkaan ja jatkoin ongelman pähkäilyä. Pähkäilyn lomassa puhdistin sekä jakosuotimen että äänenvoimakkuudensäädön potentiometrit.  Jossain vaiheessa harkitsin myös rakentavani rakennussarjasta uuden vahvistimen ja asentavani sen kotelon sisälle vanhan tilalle.

Yksi epäilty vika oli hajonnut elementin kela, joten mittasin sen toiminnan asettamalla yleismittarin vastusta mittaavaan tilaan ja kytkemällä sen kaiutinelementin napoihin. Tämän jälkeen painelin elementin kalvoa ja seurasin mittarin lukemia. Lukemat muuttuivat kalvon liikkuessa kuten pitikin, joten vika silloin ilmeisesti ollut elementissä. Tämä oli suuri helpotus, koska uusi elementti olisi maksanut kohtuuttoman paljon. 

Tajusin, että huuto alkoi, kun subbari oli ollut muutaman minuutin päällä. Tästä päättelin, että huuto alkaa, kun jokin komponentti ylikuumenee vahvistimessa. Kokeilin vahvistimen jäähdytysritilää ja totesin sen olevan viileä. Lämmön on siis oltava jossain muualla, joten otin subwooferin vahvistimen jälleen auki ja samalla irroitin päätetransistoreiden jäähdytysritilän. Piitahna, jonka tehtävä on helpottaa lämmön siirtymistä transistoreista jäähdytyselementtiin, oli siirtynyt osien välistä transistoreiden ympärille, jolloin lämpö ei siirtynyt pois, vaan tahna toimi eristeenä haitaten jäähdytystä entistä enemmän. Poistin vanhat tahnat paperin ja puhdistusaineen avulla ja laitoin tilalle hopeatahnaa, jota oli jäänyt yli aiemmista projekteista.

Nyt subwoofer on ollut käytössä pari kuukautta ilman ongelmia. Varsinaista tarvetta lisäbassolle kotiteatterissani ei ollut, mutta eipä tuosta haittaakaan ole ollut ja projektin kanssa sain hetkeksi mukavaa puuhastelua. Lopulta sain kondensaattoreiden hinnalla, eli noin kahdellakymmenellä eurolla laadukkaan laitteen kokoonpanooni.

Koeajo

Sony STR-DB840

Isäni kotiteatteriharrastus juontaa juurensa jostain 90-luvulta, kun ensimmäiset kohtuuhintaiset Dolby Surround -paketit alkoivat tulla markkinoille. Myöhemmin kuvioon tuli erilliset vahvistimet, kaiuttimet ja subwooferit. Koska kyseessä oli harrastus, siihen panostettiin kunnolla. Laitteet valittiin testimenestyksen perusteella hinnasta välittämättä. Teknologian kehitys on toki sittemmin tuonut laitteisiin uusia ominaisuuksia ja laskenut niiden hintoja, mutta ne ovat kuitenkin edelleen kalliimpia, kuin roskiksesta pelastetut laitteet. Eikä kaupasta ostetussa laitteesta saa samaa onnistumisen tunnetta, jonka saa onnistuneen vianetsinnän ja korjauksen jälkeen. Lienee kuitenkin asiallista mainita, että tässä blogissa käsitellyt laitteet ovat yleensä ennemmin tai myöhemmin hajonneet vanhuuttaan niin, ettei niiden korjaaminen enää olisi ollut järkevää taloudellisesti.

Toistakymmentä vuotta palvellut kotiteatterivahvistin oli alkanut pitää kummallista, naksuvaa ääntä ja isäni pelkäsi, että kyseessä voi olla paloturvallisuusriski. Vahvistin oli jo menossa kaatopaikalle, kun päätin ottaa sen mukaani tutkittavaksi. Suurin syy kiinnostukseeni tätä vahvistinta kohtaan oli se, että siinä oli linjalähdöt aktiivikaiuttimille. Koska arvelin naksumisen johtuvan releiden vanhuudesta ja pölyn sekä lian kertymisestä kontakteihin, totesin, että varsinaista vaaraa laitteen käytöstä ei ole ja otin sen käyttöön omaan kotiteatteriini. Edellisessä vahvistimessa käyttämäni linjamuunnin oli äänenlaadun kannalta katastrofi, mutta sillä sain mahdollisuuden säätää kaiutinten äänenvoimakkuutta kaukosäätimellä. Uuden vahvistimen omien linjalähtöjen ansiosta äänenlaatu parani huomattavasti, vaikka mukana tulikin epäsäännöllinen nakse. Vahvistin oli ollut käytössä jo useampia kuukausia, ennen kuin kyllästyin releiden temppuiluun.

Huoltoluukku pohjassa.

Otin vahvistimen irti kaikista piuhoista ja avasin sen paikantaakseni releet piirilevyltä. Löysinkin releet nopeasti ja aloin miettimään, miten pääsen käsiksi pohjimmaisen piirilevyn kääntöpuolelle. Hetken pähkäiltyäni huomasin, että Sony oli suunnittelussa ottanut huomioon huollettavuuden ja tehnyt vahvistimen pohjaan neljällä ruuvilla irroitettavan huoltoluukun. Nopea kurkistus piirilevyn kääntöpuolelle paljasti naksumisen syyn. Yhden releen jalassa oli selkeä murtuma juotoksessa. Korjaus oli helppo ja nopea; vanhat tinat pois ja uusi juotos tilalle. Tämän jälkeen naksuminen loppui ja olin tyytyväinen hetken. 

Kaikki meni hyvin niin kauan, kun tyydyin kuuntelemaan ääniä etu- ja keskikaiuttimien kautta. Halusin kuitenkin lisää tilavaikutelmaa, joten asensin myös takakaiuttimet mukaan laitteistoon. Koska en halunnut olohuoneen poikki meneviä johtoja, asensin avovaimoni avustuksella kattoon ja seiniin johtokourut, joihin piuhat sai siististi piiloon. Johtojen asentaminen ei ollut ihan helppoa ja johtokourut tulivat kertaalleen alaskin omalla painollaan. Kahden päivän temuamisen jälkeen kourut ja johdot olivat paikallaan ja kaiuttimet liitetty järjestelmään. Tässä vaiheessa alkoi jälleen kuulua vahvistimen sisältä naksetta, mikä sai hieman verenpaineen nousemaan. Onneksi ratkaisu oli yksinkertainen. Takakaiuttimille oli oma rele, jonka juotos oli myös murtunut. Avattuani vahvistimen uudestaan kävin läpi kaikki releet, jotka löysin ja vaihdoin niiden jalkoihin uudet tinat. Silmämääräisesti katsoen vain yksi juotos oli murtunut, mutta kävin kaikki läpi, koska arvelin loppujenkin haurastuneen jo ja murtuvan pian. Laite on tälläkin hetkellä käytössä.

Ensimmäisenä löytynyt murtuma ympyröitynä.

Bogner Alchemist Head

Uusien kontaktien solmimisen myötä olen saanut kiitettävästi korjattavia musiikkilaitteita käsiini ja oppinut taas paljon lisää. Omiin projekteihin on jäänyt aikaa vähänlaisesti, mutta nyt sain vihdoin eteeni mielenkiintoisen pähkinän.

Paikalliseen musiikkiliikkeeseen oli toimitettu Bogner Alchemist-nuppi, jonka toiminta oli mystisesti lakannut. Otin nupin työn alle ja aikani pähkäiltyäni jouduin tunnustamaan oman osaamattomuuteni. Kun vahvistimeen kytkettiin virrat, mitään ei tapahtunut. Jalkakytkin sai kuitenkin sähköä, koska siihen syttyivät valot.

Olin ymmälläni. Purin vahvistimen pois koteloinneistaan ja aloin käydä läpi virran kulkureittejä. Jossain vaiheessa huomasin, että verkkomuuntajan toisiokäämi oli kytketty piirilevyllä väärään paikkaan. Tämän johtoparin siirtäminen oikeaan paikkaan sai aikaan jotain eloa; pääteasteen putket alkoivat lämmetä. Etuaste ja kaikki etupaneelin valot olivat vielä vailla eloa.
 

Ruumiinavaus

Pähkäilin aikani tuloksetta ja totesin, että vianetsintään tarvittava aika tulisi olemaan niin pitkä, ettei asiakkaan kannattaisi teettää työtä. Tarjouduin ostamaan nupin pois kohtuullisella hinnalla tiedostaen riskin, että sitä ei koskaan saataisi kuntoon. Näin minun ei tarvitsisi miettiä vianetsintään ja korjaamiseen kuluvaa aikaa ja projektin taloudellista kannattavuutta.

Vietin useita iltoja vahvistimen piirileviyjä tutkien ja tietoa hakien. Tehokasta työaikaa kului kymmeniä tunteja, mutta opin jatkuvasti jotain uutta putkivahvistimien sielunelämästä. Aikani yleismittarin kanssa mittailtuani ja piirroskaavioita tutkittuani havaitsin, että etuaste ei saanut tarvitsemaansa jännitettä. Etuasteen putkia ajetaan +3,5V/-3,5V jännitteellä. Mittaukseni näyttivät, että etuasteelle meni vain +1,6V/-1,6V.

Tässä vaiheessa oli taas aika kaivaa kytkentäkaavio esille ja tutkia virran kulkusuuntia power boardissa. Huomasin, että piiri, jonka läpi jännite menee etuasteelle, piti sisällään samanarvoiset vastukset sekä virransyötön, että maan puolella. Nämä vastukset oli yhdistetty potentiometrillä toisiinsa, jolloin etuasteelle syötettävää jännitettä pystytään säätämään.

Tämän huomattuani laitoin yleismittarin kiinni piiriin mittaamaan toisen puolen jännitettä ja aloin säätämään potentiometriä, kunnes mittari näytti etuasteelle menevän noin 3,5:n voltin jännitteen. Lukeman noustessa mittarissa haluttuun arvoon, syttyi vahvistimen etupaneeliin valot.

Kasasin vahvistimen ja kytkin sen kiinni uskollisesti palvelleeseen bassokaappiini. Kaikki toimi juuri, kuin ohjekirjassa kerrottiin. Olin todella innoissani, koska käsissäni oli ensimmäinen oma putkivahvistimeni. Olin myös todella väsynyt, koska vianetsintä ja korjaaminen vievät uneni useammalta yöltä ja aikaa vahvistimen tutkimiseen oli tullut käytettyä kymmeniä tunteja.Piakkoin saatuani Bogneriin eloa, hankin sen seuraksi 4*12” kitarakaapin, jonka kanssa pääsin kokeilemaan vahvistimen tuottamaa ääntä hieman ihanteellisemmissa olosuhteissa. Hetken soiteltuani totesin, ettei tämä nuppi lähde käsistäni eteenpäin, vaan jää omaan työkaluarsenaaliini.

Pinkka löysi nopeasti paikan uudesta kodistaan.