Tämä projekti sai alkunsa, kun olin työharjoittelussa koulumme harjoitusyrityksessä, Mikropajassa. Ohi kulkiessani satuin huomaamaan kierrätyslaatikossa projektorin, joka vaikutti päällepäin enimmäkseen ehjältä. Kysyin opettajalta ja Mikropajan työntekijältä, miksi kyseinen laite oli heitetty pois ja sain vastaukseksi, ettei se suostu lähtemään päälle ja polttaa sulakkeita. Tämän jälkeen kysyin, josko voisin kierrättää projektorin omaan varastooni ja sain siihen luvan. Tätä seurasi noin kolmen työpäivän mittainen lähinnä sysiyöhön ajoittunut vianetsintä ja tiedonhakuproserssi.
Varmistettuani, että asunnossamme on pikasulakkeet, testasin, mitä projektori sanoo, kun sen kytkee verkkojännitteeseen. Ei mitään. Oli siis melko ilmeistä, että teholähde ei ollut enää aivan uutta vastaavassa kunnossa. Useammatkin keskusteluforumit kertoivat tapauksista, joissa projektori oli saatu elvytettyä vaihtamalla muutama väsähtänyt elektrolyyttikondensaattori uuteen. Eipä siis muuta, kuin konkat tilaukseen ja purkuhommiin.
Projektorin purkaminen oli kokonaisuudessaan melko tavallinen ruuvit auki ja osia pois -operaatio. Teholähde oli rakennettu kahdesta päällekkäin asetellusta piirilevystä, joista toisella oli vioittuneet komponentit. Tämä olikin hyvä asia, koska piirilevyille oli jätetty tilaa melskata juottimen kanssa vaikka kuinka paljon. Varsinainen juottaminen ja osien vaihtaminen vei aikaa noin varttitunnin.
Kasaamisen jälkeen pääsin testaamaan laitteen toiminnan. Yllätys oli melkoinen, kun projektori lähti käyntiin ja alkoi heijastaa seinälle kuvaa. Kukapa olisi osannut moista odottaa.
Kaikenkaikkiaan tähän prokektiin upposi rahaa noin 21 euroa, josta pelkkä M1-DA‒HDMI -adapterin osuus oli yli €17. Näillä sijoituksilla käteen jäi siis toimiva projektori ja pieni palovamma.
