 |
| Ammattiylpeys alkaa rakentumaan jo opiskeluaikana |
Viimeisen kahdeksan vuoden aikana elektroniikkaharrastukseni on saanut uusia jopa odottamattomia suuntia. Tätä blogia olen päivittänyt harvakseltaan osittain sen takia, että viime aikoina hajonneita laitteita ei ole tullut vastaan samalla tavalla kuin blogin alkuaikoina. Opeteltuani biasoimaan putkivahvistimia, sana pienessä kaupungissa levisi nopeasti ja kohta vahvistimia tuotiin minulle huoltoon kauempaakin.
Syystä tai toisesta halusin kuitenkin pitää tämän harrastuksena ja lähdin opiskelemaan aivan muuta alaa. Suoritin vartijan ammattitutkinnon ja tein turvallisuusalan töitä muutaman vuoden kunnes loskassa ja räntäsateessa vartioimiskierrosten tekeminen alkoi tuntumaan päämäärättömältä ja raskaalta. Alalla on kuitenkin paljon nuoria ihmisiä, jotka jaksavat olla innoissaan moisista työtehtävistä.
Alkuvuodesta 2018 pitkän pohdinnan tuloksena päätin lopulta hakea opiskelemaan elektroniikkaa Metropolia Ammattikorkeakouluun. Tämä tarkoitti sitä, että minun oli alettava harjoittelemaan pääsykokeisiin. Kaivoin internetistä esille aikaisempien vuosien tekniikan alojen pääsykokeita ja tein niiden tehtäviä. Isoveljeni, joka on koulutukseltaan insinööri, oli tässä suurena apuna, enkä välttämättä olisi päässyt kokeesta läpi ilman häntä. Sain opiskelupaikan minimipisteillä, mutta en antanut sen latistaa onnistumisen tunnetta.
Vartijan ammattitutkinto, jonka papereilla hain opiskelemaan insinööriksi, ei auta millään tavalla näissä opinnoissa. Lukio tai sähköalan ammattikoulututkinto helpottaisi varmasti, mutta olin valmis tekemään töitä pärjätäkseni näillä eväillä. En tietenkään odottanutkaan saavani hyviä arvosanoja tai pääseväni helpolla.
Oman lisähaasteen oppimiseen tuo Aspergerin oireyhtymä, joka syö keksittymiskyvystäni suuren siivun. Toisaalta tämä saattaa olla myös etu, koska käytännön harjoituksia tehdessä jaksan kokeilla ja tutkia erilaisia ratkaisuja suurella mielenkiinnolla. Laboratoriotunnit ovat minulle mielekkäimpiä, koska siellä pääsen hyödyntämään harrastamalla keräämääni osaamista. Toisaalta taas matematiikka ja fysiikka tuntuvat todella haastavilta, mutta niistäkin selviää kun tekee riittävästi töitä.
Tätä kirjoittaessa on meneillään toisen lukuvuoden syksy, ja opintopisteitä on kertynyt 75. Tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä, eli sen suorittaminen kestää neljä vuotta.
Jatkossa yritän tässä blogissa kertoa myös edesottamuksistani insinööriopinnoissa ja tuoda esiin opiskeluun liittyviä ajatuksiani.
