Marshall JCM800 4211 & JCM900 1960A

Tarjous, josta ei voi kieltäytyä kuulostaa kovin kliseiseltä, mutta joskus niitäkin tulee vastaan. Tällainen osui kohdalle, kun kysellessäni vajaakuntoisia kitraratarvikkeita eräs kaverini mainitsi nurkissaan pyörivästä Marshall JCM 900-kaapista. Hintakin olisi kohtuullinen, koska kaapissa oli jotain vikaa, mistä johtuen äänenlaatu oli heikentynyt. Myöhemmin asian tiimoilta käydyissä keskusteluissa tuli ilmi myös, että samoissa nurkissa lojui Marshall JCM 800-combo, jonka vahvistin oli hajonnut. Kyseinen combo oli toimittanut kaiuttimen virkaa vahvistimen jäätyä vain ylimääräiseksi painoksi samoihin kuoriin.

Sain ensin käsiini JCM900-kaapin, jonka ensitöikseni avasin. Päästessäni kurkistamaan sisälle, huomasin kaiutinelemettien ruuvien ajan myötä löystyneen ja runkojen olevan pahimmiillaan jopa puoli senttimetriä irti kaiutinkotelosta. Tämä siis tarkoitti kahta asiaa; sitä, että osa kaiutinkotelon antamasta vastapaineesta pääsi karkaamaan tuosta välistä sekä sitä, että elementtien rungot pääsivät liikkumaan absorboiden kalvojen liike-energiaa. Tämä tuskin on ainakaan parantanut äänenlaatua. Kiristelin elementtien kiinnitysruuvit ja kasasin kaapin.

Koska käytössäni ei ollut vahvistinta, toimitin kaapin takaisin edelliselle omistajalleen ja samalla otin matkaani kaiuttimena toimineen combon. Myöhemmin sain kuulla tekemäni toimenpiteen parantaneen kaiuttimen äänenlaatua huomattavasti.

Kotona kytkin combon vahvistimeen jännitteet, jonka seurauksena meinasin lentää seinään. En sähköiskun tai vastaavan takia, vaan äänenpaineesta johtuen. Kaiuttimet alkoivat pitää todella kovaäänistä hurinaa. Kokeilin kytkeä jännitteet toisessa huoneessa maadoitetusta pistorasiasta edellisen maadoittamattoman sijaan, mutta seuraus oli edelleen sama. Tässä vaiheessa tuli perheparlamentin puheenjohtajalta käsky olla kytkemättä jännitteitä kyseiseen laitteeseen kyseisessä huoneistossa. Se ei varsinaisesti haitannut, koska seuraavaksi vahvistin piti avata vianetsintää varten. Saatuani laitteen auki silmäilin sen sisuksia hetken näkemättä mitään normaalista poikkeavaa, joka aiheuttaisi havaitunkaltaisen vian.

Vasta kasatessani laitetta, huomasin yhden vahvistimen pääteasteputkista olevan erivärinen, kuin muut. Lähemmällä vilkaisulla huomasin kyseisen putken kyljessä halkeaman. Vakuumiputken ollessa kyseessä, ajattelin, että tämä vuoto saattaisi jollain tasolla vaikuttaa koko laitteen toimintaan, joten tilasin päätteeseen uudet putket.


Raahasin koko combon työpaikalleni ja vaihdoin putket, jonka jälkeen vielä biasoin vahvistimen parhaan soundin ja kestävyyden tasapainon löytämiseksi. Tämä jälkeen vahvistin toimi moitteetta, joten päätin laittaa sen kiertoon. Tätä kirjoittaessa uutta omistajaa ei ole vielä löytynyt.

Sony Bravia KDL-40U-2000

Joskus laitteet hajoavat niin, ettei niiden korjaaminen ole enää mielekästä. Näin kävi aiemmin korjaamalleni projektorille. Jatkuvan lämpenemisen ja jäähtymisen seurauksena peilitunnelin (engl. mirror rod, light tunnel) liimaukset antoivat periksi, eikä uudelleenliimauskaan enää auttanut. Uusi osa olisi pitänyt tilata Yhdysvalloista ja se olisi maksanut tolkuttomasti. Piti alkaa miettimään vaihtoehtoja siihen, kuinka toistaa pelikonsoleiden kuvaa. Järkevimmältä tuntui ajatus etsiä LCD-televisio, jossa olisi vikaa, mutta kuitenkin ehjä paneeli. Tämä tehtävä osoittautuikin melko vaikeaksi. Etsin sopivaa yksilöä ympäri internetiä noin puolitoista kuukautta. Lopulta päiväkävely paikalliseen kierrätyskeskukseen tuotti tulosta. Tämä on siis ensimmäinen korjaamani laite, jonka ostin rikkinäisenä sen sijaan, että olisin saanut laitteen lahjoituksena tai löytänyt sen roska-astiasta.

Ostin television ja raahasin sen kotiin. Laitoin virtajohdon seinään ja kytkin virrat. Olin hieman hämmentynyt, kun televisio lähtikin mukisematta päälle. Ongelman täytyi siis olla jossain komponentissa, joka joko kuumenee tai kadottaa varauksensa. Kyseinen diagnoosi osoittautui oikeaksi muutamassa minuutissa, kun telkkari sammui, eikä suostunut lähtemään enää käyntiin, vaan alkoi vilkuttaa punaisella LED-valolla vikakoodia. Tämän jälkeen kerrottava alkaakin sitten käymään vähiin. Pari yötä piti viettää Googlen avulla tietoa etsien ja päätelmiä tehden. Välillä tarkistin yleismittarilla, onko vika siellä, missä muut saman ongelman kanssa kamppailevat käyttäjät ovat vian havainneet. Yksi näistä vioista oli teholähteen invertterille syöttämä jännite. Tästä pääsin helposti eteenpäin ja selvisi, että teholähteen vika aiheutuu siitä, että invertterin toiminta on häiriintynyt ensin. Mittaukset viittasivat siihen, että molemmissa piireissä oli viallisia kondensaattoreita. Jostain syystä tämä ei juuri enää jaksanut yllättää minua. Netistä löysin kohtuullisen pienellä vaivalla teholähteen kytkentäkaaviot, joiden avulla sain määriteltyä konkat, jotka piti vaihtaa. Tässä tapauksessa tosin korjasin ensin toisen piirin ja totesin toimenpiteen olleen riittämätön, jonka jälkeen korjasin toisenkin piirin. Saatuani korjaustoimet valmiiksi, kasasin television ja painoin virtanappia. Ei mitään. Pettymys pääsi hiipimään takaraivoon tässä vaiheessa. Sisuunnuin. Rämpytin virtanappia ärsyyntyneenä ajatellen, että joskus se ehkä lähtee päälle. Lähtihän se. Välittömästi tuli mieleen, että kyseessä oli onnenkantamoinen, joten en alkanut juhlimaan ihan vielä. Annoin telkkarin olla hetken päällä ja käynnistin uudestaan. Taas lähti päälle kyselemättä. Kokeilin tätä muutaman kerran ja totesin, että jonkinlainen vakaus oli saavutettu. Ilmeisesti uusiin kondensaattoreihin piti ikään kuin pumpata varausta ennen, kuin laitteeseen tuli virrat. Muutaman käynnistys- ja sammutussyklin jälkeen homma alkoi toimia sujuvammin, joten aloitin koekäytön. Tätä kirjoittaessani televisio on ollut käytössä vasta kaksi päivää, mutta toiminta on ollut moitteetonta. Koko projektille tuli hintaa yhteensä €19,10, josta itse television hankintahinta oli €10.

Tarinan piti loppua tähän, mutta toisin kävi. Pari viikkoa käytettyäni televisiota, alkoivat ongelmat taas. Paneelin taustavalot eivät syttyneet ja LED:it vilkkuivat. Ensimmäisenä tarkistin tietysti omat juotokseni ja totesin niiden olevan kunnossa. Muutaman päivän pohdiskelun ja piirilevyjen tuijottamisen jälkeen päädyin ottamaan signaalia käsittelevän piirilevyn irti tarkastaakseni sen. Pohjasta löytyikin yhden kondensaattorin jalasta epämääräisen näköinen tinapallo, jota epäilin kylmäjuotokseksi. Sulatin tinan uudestaan paremmin ja kasasin laitteen. Tämän jälkeen televisioon ei tullut eloa sitäkään vertaa, kuin aikaisemmin.

Ihmettelin pari viikkoa, mikä voisi olla vikana keksimättä mitään järkevää selitystä. Vasta raahattuani television työharjoittelupaikalleni ja kokeiltuani käynnistää sen ulkoisella teholähteellä, varmistuin, ettei vika ollut teholähteessä. Tämän selvittyä aloin etsiä vikaa niistä paikoista, joihin viimeisimpään olin itse kajonnut. Aiemmat ounasteluni osuivat oikeaan. Kyseessä ei ollut järkevä vika, vaan oma virheeni. Olin epähuomiossa kasausvaiheessa painanut erään liittimen koskettimet vinoon aiheuttaen pienen oikosulun. Taivutin koskettimet takaisin oikeaan asentoon ja kokeilin taas kytkeä virtoja. Televisio lähti toimimaan, joten kasasin sen ja otin taas käyttöön. Nähtäväksi jää, kauanko näillä korjauksilla pärjätään.

Topfield TF500PVRc

Joskus tulee vastaan laitteita, joiden korjaaminen on niin helppoa, että kun työ on valmis, ärsyttää, ettei ole enempää tekemistä. Tämä oli yksi niitä tapauksia. Sana harrastuksestani elekrtoniikan parissa oli kiirinyt sen verran kauas, että eräänä päivänä sain Facebookin kautta viestin, että eräällä kaverillani pyöri nurkissa Topfield TF500PVRc, joka oli alkanut kadottamaan nauhoitukset.
Saatuani laitteen käsiini testasin sen toiminnan ja totesin, että loogisin paikka aloittaa vian etsintä oli kovalevy. Ei siis auttanut, kuin avata kotelointi ja irroittaa kovalevy tutkimuksia varten. Ajatuksena oli, että koska laite oli minulle uusi, voisin alustaa kovalevyn ja antaa digiboksin itse formatoida sen haluamaansa tiedostojärjestelmään. Ajatuksena se oli loistava, mutta siihen se sitten jäikin. Tai oikeastaan se jäi 14% kohdalle alustusta kerta toisesnsa jälkeen. Kovalevy oli siis tullut tiensä päähän ja se piti vaihtaa. Varaosavarastosta löytyi sopiva, vähän alkuperäistä kapasiteetiltaan pienempi kovalevy. Laitoin levyn paikalleen ja käynnistin boksin, jolloin se automaattisesti kysyi, haluanko, että levy alustetaan. Alustuksen jälkeen laite on toiminut moitteettomasti.

iMac G5

Tämänkertainen tarina sai jälleen alkunsa Mikropajassa, jonne luotettavasta työjuhdasta epäkäytännöllisen muotoiseksi paperipainoksi muuttumassa olevat laitteet tuodaan saamaan satunnaisia elvytysyrityksiä ja lopulta kunniastaan riisuttuna saattohoitoa ennen kuin ne osa osalta puretaan kappaleiksi ja kierrätetään asianmukaisesti. Tämä Applen iMac G5 tuotiin sisään, koska siitä oli kadonnut käyttöjärjestelmä ja sen mukana yksi koulun lopputyö. Pari päivää tutkittuani koneen jo himmeäksi käynyttä sielunelämää, totesin, ettei ollut enää mielekästä yrittää pelastaa tätä yksilöä. Avuliaana henkilönä tarjouduin kierrättämään koneen omaan varastooni mahdollisia lisätutkimuksia ja myöhempää hyödyntämistä varten.

Ensitoimina tietenkin tarkistin kovalevyn toiminnan ja yritin asentaa käyttöjärjestelmää, mutta mitkään tavallisimmista rutiinitoimenpiteistä eivät auttaneet.

Lisätutkimukset osoittivat ainakin alkuun syyn piilevän tässäkin tapauksessa elinkaarensa päähän tulleissa elkoissa, samoin, kuin aiemmin korjaamassani projektorissa. Välillä kone lähti käyntiin ja latasi BIOSin mukisematta ja lakkasi sitten ottamasta käskyjä vastaan. Tämän jälkeen käynnistys ei enää onnistunut senkään vertaa, vaan koneen oli annettava hengähtää noin viikko. Taas laittettiin siis yhteistyökumppanille vetämään tilaus pussillisesta konkkia. Osat saapuivat aikanaan ja niiden vaihtaminen iMacin emolevylle sujui kokolailla kivuttomasti. Uusia ongelmia alkoi ilmetä, kun kaikki noin 30 kondensaattoria oli saatu vaihdettua. Kone ei nimittäin tästäkään huolimatta halunnut lähteä käyntiin ensinkään. Kun nämäkään toimenpiteet eivät auttaneet, jatkoin vianetsintää ja löysin seuraavan epäillyn koneen teholähteestä. Tämän tiedon mukaan teholähteen kondensaattorit olisivat tulleet tiensä päähän ja ne pitäisi korvata uusilla. Näin teinkin. Ennen tätä olin kuitenkin täysin omatoimisesti tyhjentänyt koneen jonkun tuntemattomaksi jääneen osan toimintasavuista, mikä sinällään ei välttämättä auttanut tilannetta juurikaan.


Tämänhetkinen tilanne on siis se, että nurkissani lojuu toimimaton iMacin raato. Saatan kirjoitella lisää aiheesta, kun keksin taas kokeilla jotain uutta ratkaisua koneen käynnistymättömyyteen.

InFocus LP600

Tämä projekti sai alkunsa, kun olin työharjoittelussa koulumme harjoitusyrityksessä, Mikropajassa. Ohi kulkiessani satuin huomaamaan kierrätyslaatikossa projektorin, joka vaikutti päällepäin enimmäkseen ehjältä. Kysyin opettajalta ja Mikropajan työntekijältä, miksi kyseinen laite oli heitetty pois ja sain vastaukseksi, ettei se suostu lähtemään päälle ja polttaa sulakkeita. Tämän jälkeen kysyin, josko voisin kierrättää projektorin omaan varastooni ja sain siihen luvan. Tätä seurasi noin kolmen työpäivän mittainen lähinnä sysiyöhön ajoittunut vianetsintä ja tiedonhakuproserssi.

Varmistettuani, että asunnossamme on pikasulakkeet, testasin, mitä projektori sanoo, kun sen kytkee verkkojännitteeseen. Ei mitään. Oli siis melko ilmeistä, että teholähde ei ollut enää aivan uutta vastaavassa kunnossa. Useammatkin keskusteluforumit kertoivat tapauksista, joissa projektori oli saatu elvytettyä vaihtamalla muutama väsähtänyt elektrolyyttikondensaattori uuteen. Eipä siis muuta, kuin konkat tilaukseen ja purkuhommiin.

Projektorin purkaminen oli kokonaisuudessaan melko tavallinen ruuvit auki ja osia pois -operaatio. Teholähde oli rakennettu kahdesta päällekkäin asetellusta piirilevystä, joista toisella oli vioittuneet komponentit. Tämä olikin hyvä asia, koska piirilevyille oli jätetty tilaa melskata juottimen kanssa vaikka kuinka paljon. Varsinainen juottaminen ja osien vaihtaminen vei aikaa noin varttitunnin.
Kasaamisen jälkeen pääsin testaamaan laitteen toiminnan. Yllätys oli melkoinen, kun projektori lähti käyntiin ja alkoi heijastaa seinälle kuvaa. Kukapa olisi osannut moista odottaa.
Kaikenkaikkiaan tähän prokektiin upposi rahaa noin 21 euroa, josta pelkkä M1-DA‒HDMI -adapterin osuus oli yli €17. Näillä sijoituksilla käteen jäi siis toimiva projektori ja pieni palovamma.