sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Bang & Olufsen Overture

Soitin ja sen jalusta
Harmittelin sosiaalisessa mediassa vaikeutta löytää hyviä korjailuprojekteja tätä blogia varten. Eräänä päivänä sain viestin lapsuudenystävältäni asian tiimoilta. Hänen vanhemmillaan oli nurkissaan lojumassa vanha Bang & Olufsen Overture-sarjan radio-cd-kasettisoitin, joka vaatisi pientä laittoa, mutta jonka saisin lahojituksena blogiani varten hakemalla sen lapsuudenkotini naapurista.

Bang & Olufsenin soittimen ollessa kyseessä olin todella innoissani, koska tiesin kyseessä olevan laadukas laite, jonka korjaaminen olisi todennäköisesti mielekästä. Mitenkään helpoksi laitteen huoltoa tai korjaamista ei kuitenkaan oltu tehty, vaan oikeastaan tämä oli yksi vaikeimmista laitteista purkaa, joka on minun käsittelyssäni ollut.


Seesam aukene
Ongelma, jonka takia soittimen oli katsottu tulleen tiensä päähän ja se haluttiin kierrättää, oli lasiovissa, joiden taakse ohjauspaneeli jää suojaan. Ovet aukeavat läheisyystunnistimen toimesta heilauttamalla kättä ovien edessä. Nyt ovet kuitenkin jäivät auki, vaikka niiden oli tarkoitus sulkeutua hetken käyttämättömyyden jälkeen itsekseen. Kun tuli aika sulkea ovet ja sammuttaa soittimen taustavalot, valot sammuivat ja ovet nytkähtivät, mutta jäivät auki. Koska arvelin, että koko soittimen avaaminen olisi suuri urakka, yritin ensin päästä helpommalla. Jossain keskustelupalstalla keskustelija kertoi ratkaisseensa ongelman öljyämällä ovien liukukiskot, joten kokeilin ensimmäisenä tätä. Aluksi tämä näytti toimivan, mutta muutaman kokeilun jälkeen ovet jumittuivat jälleen auki. Tästä olisi myös ennemmin tai myöhemmin seurannut lisää ongelmia öljyn kerätessä pölyä mekanismeihin, joten putsasin ylimääräiset öljyt pois. Seuraavaksi avasin soitinta hieman lisää ja löysin vaijerilla ja sähkömoottorilla toimivan mekanismin. Vaijerit oli kytketty moottoriin epäkeskon kautta ja kyseinen epäkesko jäi sellaiseen asentoon, ettei moottorin voima riittänyt vetämään ovia kiinni. Kokeilin säättää epäkeskon asentoa paremmaksi ja se auttoi hieman, mutta sen jälkeen ovet eivät menneet enää kokonaan kiinni.

Epäkesko
Jatkoin tiedonhakua ja keskustelupalstojen selaamista, kunnes löysin ohjeet, kuinka ovien kiinnityskohtaa vaijereihin voi säätää. Soitin piti purkaa lähes atomeiksi tätä varten ja itse säätäminen tapahtui mukavan ergonomisesti kumarassa, puoliksi kyykistyneenä ja pää alaspäin. Oikeaa kohtaa ei tietenkään löytynyt heti, vaan sitä piti etsiä useamman yrityksen verran. Lopulta niska kipeänä ja seinistä tukea huimauksen takia ottaen totesin ovien toimivan oikein, joten kasasin koneen. Ensin toki odotin seinien lakkaavan heilumasta ja verenkierron palaavan päähäni.

Vaijereiden säätömekanismin etsintää
Bang & Olufsenilla on tapana tehdä laitteistaan toisiinsa yhdistyviä moduuleja, jotka toimivat saumattomasti yhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että soittimen takaa löytyy kahdeksanpinnisellä DIN-liittimellä varustetut linjatasoiset PowerLink-kaiutinlähdöt, joihin on tarkoitus liittää saman valmistajan omat aktiivikaiuttimet. Tätä kahdeksanjohtimista piuhaa pitkin kulkee äänisignaalin lisäksi myös kaiutinten päällekytkemiseen tarvittava herätevirta. Sopivia kaiuttimia ei ollut käytössäni, joten testasin soittimen toimivuuden aluksi vain kuulokkeiden kanssa.

Adapterit
Hyvin nopeasti soittimen korjattuani totesin, ettei minulla ole käyttöä sen enempää CD- kuin C-kasettisoittimellekaan. Ajattelin alkaa etsimään sille uutta kotia, mutta ensin halusin varmistua siitä, että soitin toimii oikein myös kaiuttimien kanssa. Voidakseni testata linjalähtöjen toimivuuden, tarvitsin adapterit, joilla saisin kotiteatterini RCA-tuloilla varustetut aktiivikaiuttimet liitettyä B&O:n lähtöihin. Mieleeni tuli myös, että soitin voisi olla helpompi saada myytyä, jos siihen voisi liittää mitkä tahansa aktiivikaiuttimet. Selailin taas nettiä ja etsin kytkentäkaaviot, joista selvisi, missä pinneissä kulkee äänisignaali, jonka halusin saada siirrettyä RCA-liittimiin. Tämän jälkeen marssin elektroniikkakomponentteja myyvään liikkeeseen hakemaan tarvittavat johdot ja liittimet sovitinten tekemistä varten. Kotona sitten laitoin juottimen lämpeämään ja aloin väkertämään sovittimia, joiden kanssa testasin soittimen toiminnan vielä kunnolla. 


Tätä kirjoittaessa soitin kerää vielä pölyä olohuoneessani odottaen jonkun hi-fi-harrastajan tarjoavan sille rakastavan kodin.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Ace Bass Sub Nova


Kondensaattoreiden vaihto
Samasta kaatopaikkakuormasta, josta poimin edellisen postauksen viritinvahvistimen, otin mukaani myös 10" elementillä varustetun aktiivisubwooferin. Isäni oli heittämässä subbaria kaatopaikalle, koska se alkoi pitämään epämääräistä huutavaa ääntä oltuaan hetken päällä. Ääni oli tasainen taajuus ja voimakkuus sietämättömän kova.  Ensimmäinen ajatus oli, että tasasuuntaussilta päästää 50 Hz:n vaihtojännitetaajuuden vahvistimeen, joten vaihdoin tasasuuntaimen kondensaattorit. Tämä ei korjannut ongelmaa, mutta koska kyseessä on vanha laite, katsoin aiheelliseksi uusia konkat ennakoivasti.

Jätin subbarin olohuoneen nurkkaan ja jatkoin ongelman pähkäilyä. Pähkäilyn lomassa puhdistin sekä jakosuotimen että äänenvoimakkuudensäädön potentiometrit.  Jossain vaiheessa harkitsin myös rakentavani rakennussarjasta uuden vahvistimen ja asentavani sen kotelon sisälle vanhan tilalle.

Yksi epäilty vika oli hajonnut elementin kela, joten mittasin sen toiminnan asettamalla yleismittarin vastusta mittaavaan tilaan ja kytkemällä sen kaiutinelementin napoihin. Tämän jälkeen painelin elementin kalvoa ja seurasin mittarin lukemia. Lukemat muuttuivat kalvon liikkuessa kuten pitikin, joten vika silloin ilmeisesti ollut elementissä. Tämä oli suuri helpotus, koska uusi elementti olisi maksanut kohtuuttoman paljon. 

Tajusin, että huuto alkoi, kun subbari oli ollut muutaman minuutin päällä. Tästä päättelin, että huuto alkaa, kun jokin komponentti ylikuumenee vahvistimessa. Kokeilin vahvistimen jäähdytysritilää ja totesin sen olevan viileä. Lämmön on siis oltava jossain muualla, joten otin subwooferin vahvistimen jälleen auki ja samalla irroitin päätetransistoreiden jäähdytysritilän. Piitahna, jonka tehtävä on helpottaa lämmön siirtymistä transistoreista jäähdytyselementtiin, oli siirtynyt osien välistä transistoreiden ympärille, jolloin lämpö ei siirtynyt pois, vaan tahna toimi eristeenä haitaten jäähdytystä entistä enemmän. Poistin vanhat tahnat paperin ja puhdistusaineen avulla ja laitoin tilalle hopeatahnaa, jota oli jäänyt yli aiemmista projekteista.


Nyt subwoofer on ollut käytössä pari kuukautta ilman ongelmia. Varsinaista tarvetta lisäbassolle kotiteatterissani ei ollut, mutta eipä tuosta haittaakaan ole ollut ja projektin kanssa sain hetkeksi mukavaa puuhastelua. Lopulta sain kondensaattoreiden hinnalla, eli noin kahdellakymmenellä eurolla laadukkaan laitteen kokoonpanooni.



Koeajo

torstai 1. maaliskuuta 2018

Sony STR-DB840

Isäni kotiteatteriharrastus juontaa juurensa jostain 90-luvulta, kun ensimmäiset kohtuuhintaiset Dolby Surround -paketit alkoivat tulla markkinoille. Myöhemmin kuvioon tuli erilliset vahvistimet, kaiuttimet ja subwooferit. Koska kyseessä oli harrastus, siihen panostettiin kunnolla. Laitteet valittiin testimenestyksen perusteella hinnasta välittämättä. Teknologian kehitys on toki sittemmin tuonut laitteisiin uusia ominaisuuksia ja laskenut niiden hintoja, mutta ne ovat kuitenkin edelleen kalliimpia, kuin roskiksesta pelastetut laitteet. Eikä kaupasta ostetussa laitteesta saa samaa onnistumisen tunnetta, jonka saa onnistuneen vianetsinnän ja korjauksen jälkeen. Lienee kuitenkin asiallista mainita, että tässä blogissa käsitellyt laitteet ovat yleensä ennemmin tai myöhemmin hajonneet vanhuuttaan niin, ettei niiden korjaaminen enää olisi ollut järkevää taloudellisesti.

Toistakymmentä vuotta palvellut kotiteatterivahvistin oli alkanut pitää kummallista, naksuvaa ääntä ja isäni pelkäsi, että kyseessä voi olla paloturvallisuusriski. Vahvistin oli jo menossa kaatopaikalle, kun päätin ottaa sen mukaani tutkittavaksi. Suurin syy kiinnostukseeni tätä vahvistinta kohtaan oli se, että siinä oli linjalähdöt aktiivikaiuttimille. Koska arvelin naksumisen johtuvan releiden vanhuudesta ja pölyn sekä lian kertymisestä kontakteihin, totesin, että varsinaista vaaraa laitteen käytöstä ei ole ja otin sen käyttöön omaan kotiteatteriini. Edellisessä vahvistimessa käyttämäni linjamuunnin oli äänenlaadun kannalta katastrofi, mutta sillä sain mahdollisuuden säätää kaiutinten äänenvoimakkuutta kaukosäätimellä. Uuden vahvistimen omien linjalähtöjen ansiosta äänenlaatu parani huomattavasti, vaikka mukana tulikin epäsäännöllinen nakse. Vahvistin oli ollut käytössä jo useampia kuukausia, ennen kuin kyllästyin releiden temppuiluun.

Huoltoluukku pohjassa.
Otin vahvistimen irti kaikista piuhoista ja avasin sen paikantaakseni releet piirilevyltä. Löysinkin releet nopeasti ja aloin miettimään, miten pääsen käsiksi pohjimmaisen piirilevyn kääntöpuolelle. Hetken pähkäiltyäni huomasin, että Sony oli suunnittelussa ottanut huomioon huollettavuuden ja tehnyt vahvistimen pohjaan neljällä ruuvilla irroitettavan huoltoluukun. Nopea kurkistus piirilevyn kääntöpuolelle paljasti naksumisen syyn. Yhden releen jalassa oli selkeä murtuma juotoksessa. Korjaus oli helppo ja nopea; vanhat tinat pois ja uusi juotos tilalle. Tämän jälkeen naksuminen loppui ja olin tyytyväinen hetken. 


Kaikki meni hyvin niin kauan, kun tyydyin kuuntelemaan ääniä etu- ja keskikaiuttimien kautta. Halusin kuitenkin lisää tilavaikutelmaa, joten asensin myös takakaiuttimet mukaan laitteistoon. Koska en halunnut olohuoneen poikki meneviä johtoja, asensin avovaimoni avustuksella kattoon ja seiniin johtokourut, joihin piuhat sai siististi piiloon. Johtojen asentaminen ei ollut ihan helppoa ja johtokourut tulivat kertaalleen alaskin omalla painollaan. Kahden päivän temuamisen jälkeen kourut ja johdot olivat paikallaan ja kaiuttimet liitetty järjestelmään. Tässä vaiheessa alkoi jälleen kuulua vahvistimen sisältä naksetta, mikä sai hieman verenpaineen nousemaan. Onneksi ratkaisu oli yksinkertainen. Takakaiuttimille oli oma rele, jonka juotos oli myös murtunut. Avattuani vahvistimen uudestaan kävin läpi kaikki releet, jotka löysin ja vaihdoin niiden jalkoihin uudet tinat. Silmämääräisesti katsoen vain yksi juotos oli murtunut, mutta kävin kaikki läpi, koska arvelin loppujenkin haurastuneen jo ja murtuvan pian. Laite on tälläkin hetkellä käytössä.


Ensimmäisenä löytynyt murtuma ympyröitynä.