Jos fysiikka kestää

Aaltoja ja yläsäveliä

Yksi yleisesti ärsyttävä asia sähkötekniikan  opiskelijalle on se, kun ihmiset kutsuvat paristoja pattereiksi. Paristoista otetaan sähköä siirrettäviin sähkölaitteisiin. Pattereista otetaan lämpöä huoneistoon. Kun fysiikan opettaja käyttää oppitunnilla lämpöpatterista englanniksi termiä ”heat battery”, se saattaa saada heikompihermoisen opiskelijan kimpaantumaan. Sain kuitenkin pidettyä turpani kiinni. Tämä kuitenkin kertoo opetuksen laadusta paljon. Enkä viitsi edes aloittaa kertomaan siitä hölmistymisestä minkä opettaja aiheutti kertoessaan kuinka valo taipuu eri tiheyksisten aineiden rajalla. Opettaja siis käytti tästä termiä ”bend”. Ymmärrän valon taipumisen mustan aukon gravitaatiokentässä, mutta luokkaolosuhteissa puhuisin mieluummin taittumisesta. Myös ääniaaltojen kulkusuunta tuntui olevan hakusessa. Oikein selittämästäni koevastauksesta en saanut pisteitä vain, koska opettaja ei ymmärtänyt riittävän hyvin englantia. Tämä onneksi korjaantui keskustelemalla. Näitä ongelmia ei ehkä esiintyisi suomenkielisellä linjalla, mutta elektroniikkainsinöörejä koulutetaan Metropoliassa vain englanniksi. Opettajat ovat samat kuin suomenkielisessä opetuksessa, mutta opettajat ovat sitä ikäluokkaa, joka ei välttämättä opiskellut englantia kansakoulussa. Tässä tapauksessa opettajan substanssiosaaminen ja pedagogiset taidot ovat samalla tasolla kielitaidon kanssa. Ehkä tämän opettajan olisi aika siirtyä eläkkeelle. Viime keväänä kyseinen opettaja piti meille kahdeksalle viikolle jaotellun fysiikan kurssin. Kolmea kertaa lukuun ottamatta hän perui tunnit ja niillä kolmella kerralla kun oli paikalla, opetti puoli tuntia kerralla ja katosi johonkin loppuajaksi kolmesta tunnista. 24 oppitunnin sijasta hän piti meille kaksi oppituntia. Ja jäi sitten eläkkeelle.

Tänä syksynä fysiikan kurssi alkoi saman opettajan pitämänä. Hänet oli tuotu eläkkeeltä vierailevaksi tähdeksi, koska muut talossa olevat fysiikan opettajat eivät opeta englanninkielisiä ryhmiä. Kurssi alkoi sillä, että opettaja ilmoitti, että kahden ensimmäisen viikon tunnit on peruttu. Tunsin  syvän  samaistumisen Phil Connorsiin. Kun kurssi lopulta alkoi, ensimmäisellä tunnilla opettaja päätti pitää kokeen asioista, jotka perutuilla tunneilla olisi käsitelty. Ensimmäisen kokeen pisteet määrättiin kuitenkin mitättömiksi.

Kurssimoduuli kattaa 15 opintopistettä ja yhdessä moduulissa on yleensä neljä tai viisi kurssia. Moduulin kurssipisteiden enimmäismäärä on 150 ja läpäisyyn vaaditaan 50. Tämän fysiikan kurssin arvostelu ja pisteytys perustuu johonkin tarpeettoman monimutkaiseen laskukaavaan, jossa kokeiden pisteet tuottavat jollain kertoimella kurssipisteitä ja kotitehtävät toisella kertoimella. Sen verran tiedän, että 27 kotitehtäväpistettä muuntuu 1,5 kurssipisteeksi eli suhteessa 18:1. Koe, josta käytetään termiä ”test” tuottaa kurssipisteitä suhteessa 8:1 ja koe joka kulkee nimellä ”exam” tuottaa kurssipisteitä suhteessa 4:1. Tämän lisäksi otetaan tietysti huomioon ensimmäisestä kokeesta saadut pisteet, joita voi hyödyntää paikkaamaan muiden kokeiden pisteitä. Yleensä itse taistelen läpipääsytasolla. Jokaisesta moduulin osiosta on saatava vähintään kuudesta yhdeksään pistettä riippuen moduulista.

Vaikka tämä kurssi tuntuukin välillä kaoottiselta sekoilulta, on tässä ollut jotain hyvääkin. Tämän kurssin opettaja on saanut järjestettyä minulle kokeet digitaalisessa muodossa, jotta pystyn tekemään ne tietokoneella. Käytän Kelan kautta saamaani tietokonetta kaikkeen, koska käsin kirjoittaminen on minulle vamman takia erittäin työlästä. Teen kokeen samassa tilassa muiden kanssa, jotta tilanne olisi tasapuolinen kaikille ja opettaja voisi valvoa minun kokeen tekemistä samalla tavalla ,kuin muiden. Kokeen alkaessa opettaja lähettää minulle sähköpostiin saman kokeen Word-tiedoston ja tehtyäni kokeen, lähetän sen vastauksineen takaisin. Näistä järjestelyistä kerron ehkä myöhemmin lisää.

Harrastuksesta ammatti

Ammattiylpeys alkaa rakentumaan
jo opiskeluaikana

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana elektroniikkaharrastukseni on saanut uusia jopa odottamattomia suuntia. Tätä  blogia olen päivittänyt harvakseltaan osittain sen takia, että viime aikoina hajonneita laitteita ei ole tullut vastaan samalla tavalla kuin blogin alkuaikoina. Opeteltuani biasoimaan putkivahvistimia, sana pienessä kaupungissa levisi nopeasti ja kohta vahvistimia tuotiin minulle huoltoon kauempaakin.

Syystä tai toisesta halusin kuitenkin pitää tämän harrastuksena ja lähdin opiskelemaan aivan muuta alaa. Suoritin vartijan ammattitutkinnon ja tein turvallisuusalan töitä muutaman vuoden kunnes loskassa ja räntäsateessa vartioimiskierrosten tekeminen alkoi tuntumaan päämäärättömältä ja raskaalta. Alalla on kuitenkin paljon nuoria ihmisiä, jotka jaksavat olla innoissaan moisista työtehtävistä.

Alkuvuodesta 2018 pitkän pohdinnan tuloksena päätin lopulta hakea opiskelemaan elektroniikkaa Metropolia Ammattikorkeakouluun. Tämä tarkoitti sitä, että minun oli alettava harjoittelemaan pääsykokeisiin. Kaivoin internetistä esille aikaisempien vuosien tekniikan alojen pääsykokeita ja tein niiden tehtäviä. Isoveljeni, joka on koulutukseltaan insinööri, oli tässä suurena apuna, enkä välttämättä olisi päässyt kokeesta läpi ilman häntä. Sain opiskelupaikan minimipisteillä, mutta en antanut sen latistaa onnistumisen tunnetta.

Vartijan ammattitutkinto, jonka papereilla hain opiskelemaan insinööriksi, ei auta millään tavalla näissä opinnoissa. Lukio tai sähköalan ammattikoulututkinto helpottaisi varmasti, mutta olin valmis tekemään töitä pärjätäkseni näillä eväillä. En tietenkään odottanutkaan saavani hyviä arvosanoja tai pääseväni helpolla.

Oman lisähaasteen oppimiseen tuo Aspergerin oireyhtymä, joka syö keksittymiskyvystäni suuren siivun. Toisaalta tämä saattaa olla myös etu, koska käytännön harjoituksia tehdessä jaksan kokeilla ja tutkia erilaisia ratkaisuja suurella mielenkiinnolla. Laboratoriotunnit ovat minulle mielekkäimpiä, koska siellä pääsen hyödyntämään harrastamalla keräämääni osaamista. Toisaalta taas matematiikka ja fysiikka tuntuvat todella haastavilta, mutta niistäkin selviää kun tekee riittävästi töitä.

Tätä kirjoittaessa on meneillään toisen lukuvuoden syksy, ja opintopisteitä on kertynyt 75. Tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä, eli sen suorittaminen kestää neljä vuotta. 

Jatkossa yritän tässä blogissa kertoa myös edesottamuksistani insinööriopinnoissa ja tuoda esiin opiskeluun liittyviä ajatuksiani.