Olen edelleen pitänyt kiinni ajatuksesta, että ehjän tavaran ostaminen on rahan tuhlaamista. Tämän ajatuksen sain liminoitua myös veljelleni Jannelle, kun hän oli hankkimassa moottoripyörää. Mielestäni ei ole järkevää maksaa yli kolmea tuhatta euroa pyörästä, kun vastaavan voi hankkia pikkuvikaisena puolella tuosta summasta ja korjata itse. Aiemmin olimme keskustelleet Suzuki Intruderin hankkimisesta sellaisen tullessa kohtuuhintaan myyntiin. Kartoittaessani kyseisen mallin hintatasoa eräs yksilö jäi mieleen erityisesti. Kyseessä oli hieman customoitu vuoden 1988 Intruder VS750, joka kävi vain toisella sylinterillä. Syy tähän oli mitä ilmeisemmin tankin sisäpuolen ruoste, joka irrotessaan oli tukkinut bensalinjan.
Päädyimme ostamaan kyseisen pyörän yhteiseksi projektiksi. Itse rahattomana lupasin osallistua projektiin työpanoksellani ja tietotaidollani. Toki myös se seikka, että minulla oli ennestään työkaluja helpotti taloudellista kokonaistaakkaa.
Pyörä käytiin hakemassa Jyväskylästä vuokratrailerilla. Traileri vuokrattiin Jyväskylästä ja pyörä vietiin Mäntyharjuun, joten ajoa yhdelle päivälle tuli vähintäänkin riittävästi.
Seuraavana päivänä aloimme töihin. Veli tilasi tankin ruostevaurioiden korjaamista varten happo- ja pinnoitussarjan ja irroitimme kaasuttimet huoltoa varten. Huollon annoimme varmuuden vuoksi kokeneemman kaverin tehtäväksi ja itse keskityimme bensansuodatinten vaihtoon.
Odotellessamme tilattujen tavaroiden saapumista ja kaasareiden palaamista huollosta,
vaihdoimme vielä ilmansuodattimet, kun pyörä oli valmiiksi niin pitkälle purettu.
Saatuamme kaiken tarvittavan jälleen kättemme ulottuville, Janne otti tankin käsittelyn tehtäväkseen. Työ päätettiin jättää yhden miehen harteille, koska se vaati muutaman tunnin välein tankin kääntelyä, eikä molempien ollut tarpeellista valvoa läpi yön sitä tehdessä. Käsittely vei aikaa noin vuorokauden, jonka jälkeen alkoi piinallisen pitkä odottelu, kun pinnoite kovettui.
Tällävälin Janne oli jo palannut Jyväskylään lomansa loputtua. Vajaan viikon kuluttua käsittelystä, palasin Mäntyharjuun kasaamaan pyörää. Periaatteessa yksinkertaiseen hommaan, jonka kaltaista en ollut edes tekemässä ensimmäistä kertaa, kului yli 10 tuntia. Suurimmaksi ongelmaksi kasauksessa muodostuivat kumiset lieriöt, jotka yhdistävät ilmanputsareiden kotelot kaasuttimiin. Näiden putkien kanssa taistelin useamman tunnin.
Sain pyörän lopulta kasaan ja käyntiinkin sekä kaasutinten synkronoinnin tehtyä. Pitkän päivän jälkeen olin aivan liian väsynyt lähteäkseni ajamaan sitä Mikkeliin ja tyhjäkäyntikin oli vielä säädettävä paremmin, joten jätin pyörän vielä talliin. Seuraavan päivän lepäsin ja suunnittelin taktista rynnäkköä pyörän kimppuun seuraavana päivänä.
Tyhjäkäynnin säätövara oli täysin hukassa. Vaihtoehtoina oli joko jatkuvasti huutava tai jatkuvasti sammuva moottori. Käynnistysongelmien kanssa nämä oireet tulkittiin ongelmaksi seossuhteessa, jonka säädin seuraavaksi. Kyseessä oli täysin näppituntumalla tehty säätö, jonka sain tehtyä aiempaan kokemukseen turvautuen. Seosruuveja käännettiin samassa tahdissa puoli kierrosta kerrallaan ja välillä käytiin kokeilemassa säädön vaikutusta moottorin toimintaan. Kolmen tai neljän kokeilun jälkeen löysin toimivat säädöt, jonka jälkeen tarkistin vielä kaasuttimien synkan. Kun sekin oli edelleen reilassa, lähdin ottamaan kaiken irti viimeisistä päivistä pyörän kanssa ennen, kuin Janne haki sen huomaansa.
