Kevätlukukauden ensimmäisen moduulin loppuessa olimme perjantaiaamuna kokoontuneet lähes koko luokan kanssa esittelemään ryhmätyöprojekteja muille ryhmäläisille. Tästä projektista voisi kertoa oman tarinansa, mutta tiivistettäköön tähän, että neljän hengen ryhmästämme kaksi katosi kesken kaiken ja jäimme kahdestaan toisen ryhmään jääneen kaverini kanssa tekemään täysin uutta projektia kaksi viikkoa ennen deadlinea. Saimme suunniteltua ja toteutettua uuden projektin, mutta olisihan siihen ollut kiva panostaa oikein ajan kanssa ja rauhassa. Pois jääneille ryhmäläisille ilmoitimme opettajan luvalla, että he eivät ole mukana ryhmässä enää. Kummaltakaan ei kuulunut minkäänlaista reaktiota viestiin.
Projektien esittelyiden jälkeen jäin juttelemaan erään luokkakaverini kanssa ja hän toivotteli hyvää kesälomaa. Oli maaliskuun 13. päivä. Hänellä oli kaiketi tarkempaa tietoa Italian koronatilanteesta, kun hän sanoi arvelevansa, että meidänkin koulu tullaan sulkemaan piakkoin, jos kaikki etenee kuten siellä. Tässä vaiheessa pidin tätä lähinnä hauskana huulena. Viikonlopun aikana tuli sitten tieto, että kaikki koul
ut meidän kampus mukaanlukien suljetaan ainakin 13.4. asti. Tätä sulkua jatkettiin myöhemmin vielä kuukaudella.
Muutamassa päivässä opettajien piti suunnitella opetusmetodit ja kurssien toteutukset etäopiskelumuotoon. Enimmäkseen tämä onnistui opiskelijan näkökulmasta katsottuna kohtuullisen hyvin. Oli mukava tietää, että normaalitilanteesta poiketen luennon pystyi katsomaan jälkikäteen uudestaan siihen liittyviä tehtäviä tehdessä, koska opettajat tallensivat luennot ja jakoivat ne opiskelijoille myöhemmin hyödynnettäviksi. Tämä ei kuitenkaan koskenut aivan kaikkia luentoja, eikä kaikkia opettajia. Yhden ainoan kerran jätin luennon live streamin väliin ja ajattelin katsoa sen myöhemmin tallenteelta. Juuri silloin kyseistä luentoa ei tallennettukaan, joten siihen liittyvän tehtävän tekeminen meni hieman hankalaksi.
Tehtävien tekemisessä luokan porukasta oli korvaamaton apu. Aktiivisimmat oppilaat järjestivät Zoom-istuntoja, joissa pähkäilimme vaikeita tehtäviä porukalla aivan kuten olisimme lähiopetustilanteessakin tehneet. Kokeet järjestettiin joko normaalin kotitehtävän tavoin, mutta rajatummalla aikaikkunalla tai Moodle-ympäristössä siten, että kokeen sai suorittaa haluamanaan ajankohtana, mutta järjestelmä laski käytettävissä olevan ajan ruudun nurkassa.
Näin haastavaa opiskelu ei vielä ole kertaakaan ollut tämän koulun aikana, mutta tästäkin selvittiin. Koska opintojen suorittaminen ei ollut enää paikkaan sidottua, päätimme puolisoni kanssa lähteä pääkaupunkiseudulta evakkoon viideksi viikoksi. Vain, koska voi. Kesäloma koitti lopulta ilman, että kampukselle palattiin kertaakaan tuon projektiesittelyn jälkeen. Kaikesta huolimatta kaikki kevään opinnot tuli suoritettua. Opinnot olivat siis puolessa välissä, eli opintopisteitä oli kasassa 120. Teknisesti katsoen oltiin siis jo loppusuoralla. Ja insinöörihän katsoo asioita nimenomaan tekniseltä kannalta.
 |
| Etätyöskentelyä muuttolaatikoiden keskellä |
Keäsän aikana kerkesi tapahtumaan paljon. Maaseudulla olo teki hyvää ja neljän kuukauden irtiotto ahtaasta kaupunkiasunnosta tennistä pelaten ja patikointiretkillä käyden oli kivaa ja rentouttavaa. Syksyn saapuessa oli kuitenkin aika palata Helsinkiin. Töiden ja koulun alkaessa kävi selväksi, että arki ei enää ollut ennallaan ja oli aika ottaa uusi suunta elämälle. Opintojen vieminen eteenpäin ei ollut helppoa syksyn ensimmäisen moduulin lopulla muuttoa tehdessä ja uuteen elämään totutellessa. Tällaiset elämänmuutoksen eivät ole helppoja kellekään, mutta etenkin Asperger-henkilölle tällainen voi olla erittäin raskasta. Ja se oli. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, vaan väänsin itseni alkusyksyn kursseista läpi pelkällä sisulla ja raivolla. Onneksi ympärilläni on ollut ihmisiä, joilta olen saanut paljon tukea. Myös opettajat ovat olleet ymmärtäväisiä tilanteen suhteen
Pääsimme uuden kouluvuoden alkaessa palaamaan osittain lähipoetukseen niiltä osin kuin on välttämätöntä, eli lähinnä laboratoriotehtävien osalta. Tässäkin on toki otettu huomioon koronan tuomat riskit ja työskennellessä käytetään kasvomaskeja ja käsihygieniasta pidetään erityistä huolta.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun tottumaan uuteen tilanteeseen ja rakentamaan elämäni uusiksi, mutta nyt alkaa näyttää jo siltä, että kaikki tapahtunut on lopulta mahdollista jättää taakse ja edessä olevasta saa rakennettua jotain entistä parempaa. Kaikki toki vaatii aikaa ja työtä, mutta pala kerrallaan tästäkin selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti