Korona ja opiskelu

Kevätlukukauden ensimmäisen moduulin loppuessa olimme perjantaiaamuna kokoontuneet lähes koko luokan kanssa esittelemään ryhmätyöprojekteja muille ryhmäläisille. Tästä projektista voisi kertoa oman tarinansa, mutta tiivistettäköön tähän, että neljän hengen ryhmästämme kaksi katosi kesken kaiken ja jäimme kahdestaan toisen ryhmään jääneen kaverini kanssa tekemään täysin uutta projektia kaksi viikkoa ennen deadlinea. Saimme suunniteltua ja toteutettua uuden projektin, mutta olisihan siihen ollut kiva panostaa oikein ajan kanssa ja rauhassa. Pois jääneille ryhmäläisille ilmoitimme opettajan luvalla, että he eivät ole mukana ryhmässä enää. Kummaltakaan ei kuulunut minkäänlaista reaktiota viestiin.

Projektien esittelyiden jälkeen jäin juttelemaan erään luokkakaverini kanssa ja hän toivotteli hyvää kesälomaa. Oli maaliskuun 13. päivä. Hänellä oli kaiketi tarkempaa tietoa Italian koronatilanteesta, kun hän sanoi arvelevansa, että meidänkin koulu tullaan sulkemaan piakkoin, jos kaikki etenee kuten siellä. Tässä vaiheessa pidin tätä lähinnä hauskana huulena. Viikonlopun aikana tuli sitten tieto, että kaikki koul

ut meidän kampus mukaanlukien suljetaan ainakin 13.4. asti. Tätä sulkua jatkettiin myöhemmin vielä kuukaudella.

Muutamassa päivässä opettajien piti suunnitella opetusmetodit ja kurssien toteutukset etäopiskelumuotoon. Enimmäkseen tämä onnistui opiskelijan näkökulmasta katsottuna kohtuullisen hyvin. Oli mukava tietää, että normaalitilanteesta poiketen luennon pystyi katsomaan jälkikäteen uudestaan siihen liittyviä tehtäviä tehdessä, koska opettajat tallensivat luennot ja jakoivat ne opiskelijoille myöhemmin hyödynnettäviksi. Tämä ei kuitenkaan koskenut aivan kaikkia luentoja, eikä kaikkia opettajia. Yhden ainoan kerran jätin luennon live streamin väliin ja ajattelin katsoa sen myöhemmin tallenteelta. Juuri silloin kyseistä luentoa ei tallennettukaan, joten siihen liittyvän tehtävän tekeminen meni hieman hankalaksi.

Tehtävien tekemisessä luokan porukasta oli korvaamaton apu. Aktiivisimmat oppilaat järjestivät Zoom-istuntoja, joissa pähkäilimme vaikeita tehtäviä porukalla aivan kuten olisimme lähiopetustilanteessakin tehneet. Kokeet järjestettiin joko normaalin kotitehtävän tavoin, mutta rajatummalla aikaikkunalla tai Moodle-ympäristössä siten, että kokeen sai suorittaa haluamanaan ajankohtana, mutta järjestelmä laski käytettävissä olevan ajan ruudun nurkassa.

Näin haastavaa opiskelu ei vielä ole kertaakaan ollut tämän koulun aikana, mutta tästäkin selvittiin. Koska opintojen suorittaminen ei ollut enää paikkaan sidottua, päätimme puolisoni kanssa lähteä pääkaupunkiseudulta evakkoon viideksi viikoksi. Vain, koska voi. Kesäloma koitti lopulta ilman, että kampukselle palattiin kertaakaan tuon projektiesittelyn jälkeen. Kaikesta huolimatta kaikki kevään opinnot tuli suoritettua. Opinnot olivat siis puolessa välissä, eli opintopisteitä oli kasassa 120. Teknisesti katsoen oltiin siis jo loppusuoralla. Ja insinöörihän katsoo asioita nimenomaan tekniseltä kannalta.

Etätyöskentelyä muuttolaatikoiden keskellä

Keäsän aikana kerkesi tapahtumaan paljon. Maaseudulla olo teki hyvää ja neljän kuukauden irtiotto ahtaasta kaupunkiasunnosta tennistä pelaten ja patikointiretkillä käyden oli kivaa ja rentouttavaa. Syksyn saapuessa oli kuitenkin aika palata Helsinkiin. Töiden ja koulun alkaessa kävi selväksi, että arki ei enää ollut ennallaan ja oli aika ottaa uusi suunta elämälle. Opintojen vieminen eteenpäin ei ollut helppoa syksyn ensimmäisen moduulin lopulla muuttoa tehdessä ja uuteen elämään totutellessa. Tällaiset elämänmuutoksen eivät ole helppoja kellekään, mutta etenkin Asperger-henkilölle tällainen voi olla erittäin raskasta. Ja se oli. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, vaan väänsin itseni alkusyksyn kursseista läpi pelkällä sisulla ja raivolla. Onneksi ympärilläni on ollut ihmisiä, joilta olen saanut paljon tukea. Myös opettajat ovat olleet ymmärtäväisiä tilanteen suhteen

Pääsimme uuden kouluvuoden alkaessa palaamaan osittain lähipoetukseen niiltä osin kuin on välttämätöntä, eli lähinnä laboratoriotehtävien osalta. Tässäkin on toki otettu huomioon koronan tuomat riskit ja työskennellessä käytetään kasvomaskeja ja käsihygieniasta pidetään erityistä huolta.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun tottumaan uuteen tilanteeseen ja rakentamaan elämäni uusiksi, mutta nyt alkaa näyttää jo siltä, että kaikki tapahtunut on lopulta mahdollista jättää taakse ja edessä olevasta saa rakennettua jotain entistä parempaa. Kaikki toki vaatii aikaa ja työtä, mutta pala kerrallaan tästäkin selvitään.

Jos fysiikka kestää

Aaltoja ja yläsäveliä

Yksi yleisesti ärsyttävä asia sähkötekniikan  opiskelijalle on se, kun ihmiset kutsuvat paristoja pattereiksi. Paristoista otetaan sähköä siirrettäviin sähkölaitteisiin. Pattereista otetaan lämpöä huoneistoon. Kun fysiikan opettaja käyttää oppitunnilla lämpöpatterista englanniksi termiä ”heat battery”, se saattaa saada heikompihermoisen opiskelijan kimpaantumaan. Sain kuitenkin pidettyä turpani kiinni. Tämä kuitenkin kertoo opetuksen laadusta paljon. Enkä viitsi edes aloittaa kertomaan siitä hölmistymisestä minkä opettaja aiheutti kertoessaan kuinka valo taipuu eri tiheyksisten aineiden rajalla. Opettaja siis käytti tästä termiä ”bend”. Ymmärrän valon taipumisen mustan aukon gravitaatiokentässä, mutta luokkaolosuhteissa puhuisin mieluummin taittumisesta. Myös ääniaaltojen kulkusuunta tuntui olevan hakusessa. Oikein selittämästäni koevastauksesta en saanut pisteitä vain, koska opettaja ei ymmärtänyt riittävän hyvin englantia. Tämä onneksi korjaantui keskustelemalla. Näitä ongelmia ei ehkä esiintyisi suomenkielisellä linjalla, mutta elektroniikkainsinöörejä koulutetaan Metropoliassa vain englanniksi. Opettajat ovat samat kuin suomenkielisessä opetuksessa, mutta opettajat ovat sitä ikäluokkaa, joka ei välttämättä opiskellut englantia kansakoulussa. Tässä tapauksessa opettajan substanssiosaaminen ja pedagogiset taidot ovat samalla tasolla kielitaidon kanssa. Ehkä tämän opettajan olisi aika siirtyä eläkkeelle. Viime keväänä kyseinen opettaja piti meille kahdeksalle viikolle jaotellun fysiikan kurssin. Kolmea kertaa lukuun ottamatta hän perui tunnit ja niillä kolmella kerralla kun oli paikalla, opetti puoli tuntia kerralla ja katosi johonkin loppuajaksi kolmesta tunnista. 24 oppitunnin sijasta hän piti meille kaksi oppituntia. Ja jäi sitten eläkkeelle.

Tänä syksynä fysiikan kurssi alkoi saman opettajan pitämänä. Hänet oli tuotu eläkkeeltä vierailevaksi tähdeksi, koska muut talossa olevat fysiikan opettajat eivät opeta englanninkielisiä ryhmiä. Kurssi alkoi sillä, että opettaja ilmoitti, että kahden ensimmäisen viikon tunnit on peruttu. Tunsin  syvän  samaistumisen Phil Connorsiin. Kun kurssi lopulta alkoi, ensimmäisellä tunnilla opettaja päätti pitää kokeen asioista, jotka perutuilla tunneilla olisi käsitelty. Ensimmäisen kokeen pisteet määrättiin kuitenkin mitättömiksi.

Kurssimoduuli kattaa 15 opintopistettä ja yhdessä moduulissa on yleensä neljä tai viisi kurssia. Moduulin kurssipisteiden enimmäismäärä on 150 ja läpäisyyn vaaditaan 50. Tämän fysiikan kurssin arvostelu ja pisteytys perustuu johonkin tarpeettoman monimutkaiseen laskukaavaan, jossa kokeiden pisteet tuottavat jollain kertoimella kurssipisteitä ja kotitehtävät toisella kertoimella. Sen verran tiedän, että 27 kotitehtäväpistettä muuntuu 1,5 kurssipisteeksi eli suhteessa 18:1. Koe, josta käytetään termiä ”test” tuottaa kurssipisteitä suhteessa 8:1 ja koe joka kulkee nimellä ”exam” tuottaa kurssipisteitä suhteessa 4:1. Tämän lisäksi otetaan tietysti huomioon ensimmäisestä kokeesta saadut pisteet, joita voi hyödyntää paikkaamaan muiden kokeiden pisteitä. Yleensä itse taistelen läpipääsytasolla. Jokaisesta moduulin osiosta on saatava vähintään kuudesta yhdeksään pistettä riippuen moduulista.

Vaikka tämä kurssi tuntuukin välillä kaoottiselta sekoilulta, on tässä ollut jotain hyvääkin. Tämän kurssin opettaja on saanut järjestettyä minulle kokeet digitaalisessa muodossa, jotta pystyn tekemään ne tietokoneella. Käytän Kelan kautta saamaani tietokonetta kaikkeen, koska käsin kirjoittaminen on minulle vamman takia erittäin työlästä. Teen kokeen samassa tilassa muiden kanssa, jotta tilanne olisi tasapuolinen kaikille ja opettaja voisi valvoa minun kokeen tekemistä samalla tavalla ,kuin muiden. Kokeen alkaessa opettaja lähettää minulle sähköpostiin saman kokeen Word-tiedoston ja tehtyäni kokeen, lähetän sen vastauksineen takaisin. Näistä järjestelyistä kerron ehkä myöhemmin lisää.

Harrastuksesta ammatti

Ammattiylpeys alkaa rakentumaan
jo opiskeluaikana

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana elektroniikkaharrastukseni on saanut uusia jopa odottamattomia suuntia. Tätä  blogia olen päivittänyt harvakseltaan osittain sen takia, että viime aikoina hajonneita laitteita ei ole tullut vastaan samalla tavalla kuin blogin alkuaikoina. Opeteltuani biasoimaan putkivahvistimia, sana pienessä kaupungissa levisi nopeasti ja kohta vahvistimia tuotiin minulle huoltoon kauempaakin.

Syystä tai toisesta halusin kuitenkin pitää tämän harrastuksena ja lähdin opiskelemaan aivan muuta alaa. Suoritin vartijan ammattitutkinnon ja tein turvallisuusalan töitä muutaman vuoden kunnes loskassa ja räntäsateessa vartioimiskierrosten tekeminen alkoi tuntumaan päämäärättömältä ja raskaalta. Alalla on kuitenkin paljon nuoria ihmisiä, jotka jaksavat olla innoissaan moisista työtehtävistä.

Alkuvuodesta 2018 pitkän pohdinnan tuloksena päätin lopulta hakea opiskelemaan elektroniikkaa Metropolia Ammattikorkeakouluun. Tämä tarkoitti sitä, että minun oli alettava harjoittelemaan pääsykokeisiin. Kaivoin internetistä esille aikaisempien vuosien tekniikan alojen pääsykokeita ja tein niiden tehtäviä. Isoveljeni, joka on koulutukseltaan insinööri, oli tässä suurena apuna, enkä välttämättä olisi päässyt kokeesta läpi ilman häntä. Sain opiskelupaikan minimipisteillä, mutta en antanut sen latistaa onnistumisen tunnetta.

Vartijan ammattitutkinto, jonka papereilla hain opiskelemaan insinööriksi, ei auta millään tavalla näissä opinnoissa. Lukio tai sähköalan ammattikoulututkinto helpottaisi varmasti, mutta olin valmis tekemään töitä pärjätäkseni näillä eväillä. En tietenkään odottanutkaan saavani hyviä arvosanoja tai pääseväni helpolla.

Oman lisähaasteen oppimiseen tuo Aspergerin oireyhtymä, joka syö keksittymiskyvystäni suuren siivun. Toisaalta tämä saattaa olla myös etu, koska käytännön harjoituksia tehdessä jaksan kokeilla ja tutkia erilaisia ratkaisuja suurella mielenkiinnolla. Laboratoriotunnit ovat minulle mielekkäimpiä, koska siellä pääsen hyödyntämään harrastamalla keräämääni osaamista. Toisaalta taas matematiikka ja fysiikka tuntuvat todella haastavilta, mutta niistäkin selviää kun tekee riittävästi töitä.

Tätä kirjoittaessa on meneillään toisen lukuvuoden syksy, ja opintopisteitä on kertynyt 75. Tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä, eli sen suorittaminen kestää neljä vuotta. 

Jatkossa yritän tässä blogissa kertoa myös edesottamuksistani insinööriopinnoissa ja tuoda esiin opiskeluun liittyviä ajatuksiani.